Olin saanut tänään Kennelliiton automaattisen sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Sirun lonkka- ja kyynärkuvista on annettu nyt lausunto ja pääsisin katsomaan sen välittömästi Omakoirasta maksettuani lausuntomaksun. Menin tottakai heti palveluun ja maksoin lausuntomaksun, jonka jälkeen näytölle pompahti lausunnot: kyynärät 0/0 kuten eläinlääkäri olikin arvellut ja lonkat A/B. Eläinlääkäri varoittelikin kuvien katsomisen jälkeen, että voi olla mahdollista lonkkien muuttuvan Kennelliiton syynissä mutta oli kuitenkin itse sitä mieltä, että ne olisivat olleet A/A. Ei tuokaan sinänsä huono tulos ole, sillä B-lonkat ovat myös hyvät mutta harmittaa hiukan kun olisin niin toivonut, että kaikki olisi tullut priimana. :(
Harrastusten osalta pystytään joka tapauksessa aloittamaan agility, mikäli mielenkiintoa riittää. Toivon todella paljon, että tuo alkeiskurssi, jolle mahdollisesti mennään mikäli (kun) selvitetään yhteistyötesti, järjestettäisiin sellaiseen aikaan, että pääsisin sinne mahdollisimman usein töideni puolesta. Viime keväänä pidempi agilityn alkeiskurssi, jolle meidän oli tarkoitus osallistua, järjestettiinkin ainoastaan perjantaisin, emmekä sen takia pystyneetkään ottamaan osaa sille. :(
Vielä Omakoirassa ei näkynyt silmä- ja polvilausunnot mutta eivätköhän nekin sinne ilmaannu lähiaikoina. Jostain muistan lukeneeni, että Kennelliitossa on ollut ruuhkaa kesän jäljiltä laittaa tiedot ajan tasalle Koiranettiin.
26. elokuuta 2013
25. elokuuta 2013
18. elokuuta 2013
Terveystarkastus
Käytiin viime viikolla eläinlääkärissä terveystarkeissa ja sieltä tuli hyviä uutisia: silmät terveet, polvet 0/0 ja röntgenkuvat ottaneen eläinlääkärin mukaan lonkat olisivat A/A ja kyynärät 0/0. Kyynärien ja lonkkien osalta täytyy vielä odotella Kennelliiton eläinlääkärin tulkintaa asian suhteen mutta pidetään peukkuja pystyssä, että tulokset pysyisivät samana! :) Harmittaa näin jälkikäteen, etten pyytänyt eläinlääkäriltä lupaa ottaa puhelimella kuvaa röntgenkuvista. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa niitä vielä vähän itse tarkemmin.
Hirveen fiksuna en ennakoinut ja lähtenyt autolla eläinlääkäriin vaan käveltiin parin kilsan matkan eläinlääkäriin ja tarkkien jälkeen sain kantaa lötköpötkökoiraa yrittäen samalla pitää toisessa kädessä sateenvarjoa kun vesisade pääsi yllättämään. Onneksi Siru painaa vaan sen kuutisen kiloa, joten sitä oli vielä helppo kantaa lötkönäkin kun vertaa erääseen eläinlääkärireissuun vanhempieni koiran kanssa, jolloin jätin auton epähuomiossa liian kauas ja sain kantaa 14 kiloista lötköpötköä vuorotellen sylissä ja olkapäälle heitettynä...
Kotona loppupäivä meni vähän uupuneissa merkeissä. Aluksi Siru nukkui nätisti omalla pedillään mutta muutaman tunnin päästä kotiutumisesta neiti nousi välillä ylös, otti pari huteraa askelta, jonka jälkeen kävi taas makaamaan. Kun menin käymään parvekkeella, oli sinne ihan pakko tulla mukaan vaikka silmätkään eivät kunnolla pysyneet auki. :D
Pian rauhoituspiikin antamisen jälkeen |
Hirveen fiksuna en ennakoinut ja lähtenyt autolla eläinlääkäriin vaan käveltiin parin kilsan matkan eläinlääkäriin ja tarkkien jälkeen sain kantaa lötköpötkökoiraa yrittäen samalla pitää toisessa kädessä sateenvarjoa kun vesisade pääsi yllättämään. Onneksi Siru painaa vaan sen kuutisen kiloa, joten sitä oli vielä helppo kantaa lötkönäkin kun vertaa erääseen eläinlääkärireissuun vanhempieni koiran kanssa, jolloin jätin auton epähuomiossa liian kauas ja sain kantaa 14 kiloista lötköpötköä vuorotellen sylissä ja olkapäälle heitettynä...
Kotona unilla |
Kotona loppupäivä meni vähän uupuneissa merkeissä. Aluksi Siru nukkui nätisti omalla pedillään mutta muutaman tunnin päästä kotiutumisesta neiti nousi välillä ylös, otti pari huteraa askelta, jonka jälkeen kävi taas makaamaan. Kun menin käymään parvekkeella, oli sinne ihan pakko tulla mukaan vaikka silmätkään eivät kunnolla pysyneet auki. :D
29. heinäkuuta 2013
Paimentamista kasvattitapaamisen merkeissä
Sirun synttäripäivää edeltävänä päivänä lähdimme Sirun kanssa ajelemaan heti aamusta Orivedelle kasvattitapaamiseen. Päivän ohjelmaksi oltiin sovittu paimennus. Oli jännä päästä katsomaan, miten Siru toimi lampaiden kanssa, sillä ei olla juurikaan täällä Turun keskustan lähettyvillä lampaita tai muitakaan maatilan eläimiä hevosia lukuunottamatta nähty!
Aluksi kun mentiin aitaukseen Siru katseli ja ihmetteli lampaita mutta tuntui hieman pääsevän langan päästä kiinni kun kehuin ja kannustin sitä aina kun se lähestyi lampaita. Ekan kierroksen loppuvaiheessa se jopa haukahti muutaman kerran kimeästi lampaita komentaakseen. Toisella kierroksella alku meni ihan kivasti mutta loppua kohden vauhti vähän hyytyi. No, ainakaan neiti ei juossut lampaita karkuun, mitä alunperin vähän pelkäsin. :D Katsotaan, jos mentäis vaikka joskus myöhemmin kokeilemaan uudestaan.
Paimentamisen lisäksi oli ihan huippua kun nähtiin pitkästä aikaa Sirun kasvattaja Heidi ja Sirun sisarukset Lilo ja Sofi. Lilohan me nähtiin jo huhtikuun lopulla erkkarissa, jonka jälkeen tytöt pääsivät läheiseen metsään leikkimään mutta Sofia ei oltu aiemmin nähty muuten kuin kuvissa. Siru ja Sofi ovat kyllä semmoiset kaksoset, ettei niitä meinaa erottaa toisistaan, jos Sofin kuonon täplää ei kuvassa näy! Paikalla oli Cardiwe's B-pentueen lisäksi myös kasvattaja-Heidin Siri (B-pentueen mamma) ja Ava, Sirun siskon Lilon omistajan toinen sheltti Dixie sekä Hannen Luna, Viva, Nala ja Rossi.
Sirun äiti Siri on kyllä aivan samanlainen sylikoira kuin Sirukin! Molemmat rakastaa kun pääsee rapsuteltavaksi ja on myös aivan ihanaa kellahtaa rapsuteltavana ollessaan selälleen mahaa tuulettamaan. Oon aivan myyty Sirillekin, aivan mahtava koira. :)
Paimentamisen jälkeen lähdettiin koiralauman kanssa syömään läheiselle ABC:lle, jonka jälkeen Heidi otti B-pentueesta yksivuotiskuvat, jotka löytyvät edellisen postauksen loppupuolelta. Tässä vielä koko B-pentue Siri-mamman kanssa:
Aluksi kun mentiin aitaukseen Siru katseli ja ihmetteli lampaita mutta tuntui hieman pääsevän langan päästä kiinni kun kehuin ja kannustin sitä aina kun se lähestyi lampaita. Ekan kierroksen loppuvaiheessa se jopa haukahti muutaman kerran kimeästi lampaita komentaakseen. Toisella kierroksella alku meni ihan kivasti mutta loppua kohden vauhti vähän hyytyi. No, ainakaan neiti ei juossut lampaita karkuun, mitä alunperin vähän pelkäsin. :D Katsotaan, jos mentäis vaikka joskus myöhemmin kokeilemaan uudestaan.
Paimentamisen lisäksi oli ihan huippua kun nähtiin pitkästä aikaa Sirun kasvattaja Heidi ja Sirun sisarukset Lilo ja Sofi. Lilohan me nähtiin jo huhtikuun lopulla erkkarissa, jonka jälkeen tytöt pääsivät läheiseen metsään leikkimään mutta Sofia ei oltu aiemmin nähty muuten kuin kuvissa. Siru ja Sofi ovat kyllä semmoiset kaksoset, ettei niitä meinaa erottaa toisistaan, jos Sofin kuonon täplää ei kuvassa näy! Paikalla oli Cardiwe's B-pentueen lisäksi myös kasvattaja-Heidin Siri (B-pentueen mamma) ja Ava, Sirun siskon Lilon omistajan toinen sheltti Dixie sekä Hannen Luna, Viva, Nala ja Rossi.
Tunnistatko kumpi on Siru? |
Sisarukset ja etualalla Viva |
Sofi(?) |
Lilo |
Viva, Nala ja Ava |
Sirun äiti Siri on kyllä aivan samanlainen sylikoira kuin Sirukin! Molemmat rakastaa kun pääsee rapsuteltavaksi ja on myös aivan ihanaa kellahtaa rapsuteltavana ollessaan selälleen mahaa tuulettamaan. Oon aivan myyty Sirillekin, aivan mahtava koira. :)
Siri-mamma |
Puspus kasvattajalle! |
Välillä tuli kuuma! |
(c) Heidi Ruoho |
14. heinäkuuta 2013
Ensimmäinen vuosi
Tänään on Sirun ensimmäinen synttäripäivä. Onnea muru, olet rakas! ♥
Ensimmäiset yhdeksän kuvaa ja kaksi viimeistä kuvaa kasvattajalta.
Ensimmäiset yhdeksän kuvaa ja kaksi viimeistä kuvaa kasvattajalta.
10. heinäkuuta 2013
Reissussa, osa 2
Reissun viimeisenä päivänä mentiin Sirun kanssa moikkaamaan mun kummityttöä. Sirun täytyi tottakai olla mukana ihan kaikessa: kummitytön pyöräillessä hölköteltiin pyörän perässä, keinuessa yritettiin pyöriä kokoajan jaloissa ja trampoliinille olisi myös ollut kiva päästä mukaan, mutta voitteko kuvitella - eräs ilkeä täti kielsi kyseisen touhun.
Pihapiirin kuitenkin ehkä suurin järkytys oli meitä seurannut kissa.
Kissaa kun tarpeeksi pitkään tuijotteli, suostui se hetkeksi katoamaan pusikkoon mutta palasi taas pian katselemaan meidän touhuja.
On kiva kun meidän lähipiirissä on useampia lapsia ja Siru on päässyt tottumaan pienempiin jo ihan pennusta pitäen. Pari viikkoa sitten meillä oli kylässä miehen yksivuotias kummityttö, jonka seurassa Siru oli todella varovainen, eikä se voinut ottaa tytön kädestä edes omaa leluaan (tytön äidin kädestä otti kyllä) ja seurasi kokoajan tarkkaavaisena vierestä mitä tyttö teki. Vanhempien lasten kanssa Siru puolestaan leikkii melko samalla tavalla kuin aikuistenkin kanssa.
Viime viikolla tein vähän jo alustavia päätöksiä terveystarkastusten suhteen ja meillä on 7.8. varattu aika silmä- ja polvitarkastukseen. Odottelen vielä, josko Turkuun olisi tulossa joukkotarkkia myös kyynäristä ja lonkista alkusyksyyn. Ilmoitin meidän myös agilityn alkeiskurssille, jonne pääsemisestä saadaan tietää vasta kolmisen viikkoa ennen kurssin alkua mut toivotaan parasta. :)
Pihapiirin kuitenkin ehkä suurin järkytys oli meitä seurannut kissa.
Kissaa kun tarpeeksi pitkään tuijotteli, suostui se hetkeksi katoamaan pusikkoon mutta palasi taas pian katselemaan meidän touhuja.
On kiva kun meidän lähipiirissä on useampia lapsia ja Siru on päässyt tottumaan pienempiin jo ihan pennusta pitäen. Pari viikkoa sitten meillä oli kylässä miehen yksivuotias kummityttö, jonka seurassa Siru oli todella varovainen, eikä se voinut ottaa tytön kädestä edes omaa leluaan (tytön äidin kädestä otti kyllä) ja seurasi kokoajan tarkkaavaisena vierestä mitä tyttö teki. Vanhempien lasten kanssa Siru puolestaan leikkii melko samalla tavalla kuin aikuistenkin kanssa.
Viime viikolla tein vähän jo alustavia päätöksiä terveystarkastusten suhteen ja meillä on 7.8. varattu aika silmä- ja polvitarkastukseen. Odottelen vielä, josko Turkuun olisi tulossa joukkotarkkia myös kyynäristä ja lonkista alkusyksyyn. Ilmoitin meidän myös agilityn alkeiskurssille, jonne pääsemisestä saadaan tietää vasta kolmisen viikkoa ennen kurssin alkua mut toivotaan parasta. :)
4. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)