Pitkästä aikaa

Kirjoitustauko venähti taas hieman pidemmäksi mutta vielä täällä ollaan ja porskutetaan kovaa vauhtia eteenpäin.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoittelin, aloitettiin Sirun kanssa agility syyskuun puolessa välissä. Nyt kurssi on edennyt jo niin pitkälle, että ensi maanantaina on edessä viimeinen kurssikerta. Siru on ihan innoissaan joka kerta kun päästään hallille ja tekee tosi hyvällä fiiliksellä kaikki harjoitukset.  Tammikuussa harrastus jatkuu alkeisjatkokurssin merkeissä. :)

Ulkoilua

Käytiin toissaviikonloppuna Sirun kanssa Tampereen keikalla hakemassa pari huonekalua ja moikkaamassa samalla kasvattaja Heidiä. Koirat pääsi touhottamaan keskenään ja nähtiin myös Sirun mummon Pöppiksen viimeisimmän pentueen ainokainen Koodi, joka oli aivan uskomattoman suloinen! Aww, voiko siitä olla vasta vuosi kun Siru oli samassa iässä ja kokoluokassa? Nykyään mulla on (toisinaan) niin fiksu "aikuinen" koira jo! Samalta reissulta mukaan tarttui pari kappaletta Sirun lempparileluja, joita Heidi tekee ja myy yrityksensä kautta.

Aloitettiin tämän viikon maanantaina agilityn alkeiskurssi ja oon niin iloinen ton mun ilopillerin puolesta! Siru teki tunnin aikana kaikki harjoitukset niin mielettömällä innolla, että oltiin koiralle oikeanlaisen toiminnan parissa. Illalla väsyttikin niin kamalasti, ettei raukka meinannut päästä sohvannurkasta ylös. ;)

Seitsemän kuvaa kesästä

Saatiin Sulon ja Stellan elämää -blogista haaste menneestä kesästä.

Laita seitsemän kuvaa kesästä, selitä kukin kuva vain yhdellä sanalla ja haastaa seitsemän blogia tekemään sama.

Kuumuus

Kaverilauma

Hoitokoira

Haukotus

Chihuseuraa

Vauhtia

Palloilua

Äänestysapuja

Osallistuttiin ylläolevalla kuvalla Mr. Twist -blogin kesäkuvakilpailuun, jossa voittajakuvan lähettänyt voittaa lahjakortin Mustiin ja Mirriin.

Meidän ja muiden kilpailukuvat näkee täältä ja äänestää voi sivupalkista. :)

Terveystarkin tulokset

Olin saanut tänään Kennelliiton automaattisen sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Sirun lonkka- ja kyynärkuvista on annettu nyt lausunto ja pääsisin katsomaan sen välittömästi Omakoirasta maksettuani lausuntomaksun. Menin tottakai heti palveluun ja maksoin lausuntomaksun, jonka jälkeen näytölle pompahti lausunnot: kyynärät 0/0 kuten eläinlääkäri olikin arvellut ja lonkat A/B. Eläinlääkäri varoittelikin kuvien katsomisen jälkeen, että voi olla mahdollista lonkkien muuttuvan Kennelliiton syynissä mutta oli kuitenkin itse sitä mieltä, että ne olisivat olleet A/A. Ei tuokaan sinänsä huono tulos ole, sillä B-lonkat ovat myös hyvät mutta harmittaa hiukan kun olisin niin toivonut, että kaikki olisi tullut priimana. :(

Harrastusten osalta pystytään joka tapauksessa aloittamaan agility, mikäli mielenkiintoa riittää. Toivon todella paljon, että tuo alkeiskurssi, jolle mahdollisesti mennään mikäli (kun) selvitetään yhteistyötesti, järjestettäisiin sellaiseen aikaan, että pääsisin sinne mahdollisimman usein töideni puolesta. Viime keväänä pidempi agilityn alkeiskurssi, jolle meidän oli tarkoitus osallistua, järjestettiinkin ainoastaan perjantaisin, emmekä sen takia pystyneetkään ottamaan osaa sille. :(

Vielä Omakoirassa ei näkynyt silmä- ja polvilausunnot mutta eivätköhän nekin sinne ilmaannu lähiaikoina. Jostain muistan lukeneeni, että Kennelliitossa on ollut ruuhkaa kesän jäljiltä laittaa tiedot ajan tasalle Koiranettiin.

Elokuinen ilta

Terveystarkastus

Käytiin viime viikolla eläinlääkärissä terveystarkeissa ja sieltä tuli hyviä uutisia: silmät terveet, polvet 0/0 ja röntgenkuvat ottaneen eläinlääkärin mukaan lonkat olisivat A/A ja kyynärät 0/0. Kyynärien ja lonkkien osalta täytyy vielä odotella Kennelliiton eläinlääkärin tulkintaa asian suhteen mutta pidetään peukkuja pystyssä, että tulokset pysyisivät samana! :) Harmittaa näin jälkikäteen, etten pyytänyt eläinlääkäriltä lupaa ottaa puhelimella kuvaa röntgenkuvista. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa niitä vielä vähän itse tarkemmin.

Pian rauhoituspiikin antamisen jälkeen

Hirveen fiksuna en ennakoinut ja lähtenyt autolla eläinlääkäriin vaan käveltiin parin kilsan matkan eläinlääkäriin ja tarkkien jälkeen sain kantaa lötköpötkökoiraa yrittäen samalla pitää toisessa kädessä sateenvarjoa kun vesisade pääsi yllättämään. Onneksi Siru painaa vaan sen kuutisen kiloa, joten sitä oli vielä helppo kantaa lötkönäkin kun vertaa erääseen eläinlääkärireissuun vanhempieni koiran kanssa, jolloin jätin auton epähuomiossa liian kauas ja sain kantaa 14 kiloista lötköpötköä vuorotellen sylissä ja olkapäälle heitettynä...

Kotona unilla

Kotona loppupäivä meni vähän uupuneissa merkeissä. Aluksi Siru nukkui nätisti omalla pedillään mutta muutaman tunnin päästä kotiutumisesta neiti nousi välillä ylös, otti pari huteraa askelta, jonka jälkeen kävi taas makaamaan. Kun menin käymään parvekkeella, oli sinne ihan pakko tulla mukaan vaikka silmätkään eivät kunnolla pysyneet auki. :D